Anne ja uskomattomat päivät

 Ei sitten Bondia näkynyt. Mutta jännitystä oli. Viimetöikseni ennen heräämistäni olin joutunut heittäytymään vaatteet päällä omalta rantakalliolta pelastamaan nuoren naisen henkeä, joka oli kovassa aallokossa törmännyt kovassa vauhdissa hulppealla urheiluveneellään rantakalliolle veneen heittäytyessä nurin järveen! Oli kiire juosta tapahtumapaikalle ja muitta mutkitta hypätä perään sukeltamaan tyttö pois. Ja siihen heräsinkin, kun veden pinta ei tullut yrityksestä huolimatta vastaan ja jouduin itsekin jo haukkomaan henkeäni!Kylläpä olin ollut rohkea. Ei epäilystäkään, etten olisi auttanut. ” Oman elämänsä Bondi!” Koirat käyttäytyivät levottomasti. Oli noustava laskemaan ainakin nuorempi ulos. Vanhempi sai särkylääkkeen ja köpitti uudelleen yläkertaan lepäämään. Niin ne vanhukset tekevät. Haluavat olla lähellä. Myös ihmiset tarvitsevat läheisyyttä. Ikäihmiset kaipaavat kuuntelijaa ja tulleensa nähdyksi. Se kulkee meissä koko läpi elämän, vaikka siihenkin on törmännyt, että sanotaan...

 Vähän harmittaa. Ei se, että viikko on ollut ihana ystävien läsnäollessa päivittäin. Ei ole tarvinnut tappaa aikaa. Se on kulkenut päivästä toiseen kuin virtaava vesi, eteenpäin. Sairasloma ei ole tuntunut sairastamiselta. Olen saanut tehdä asioita, joista nautin. Oikeastaan tämä lomani oli hyvin odotettu, mutta ristiriitainen. Pelkäsin ylikaiken leikkaukseen joutumista. Olin kuitenkin uurastanut työsaralla itseni lopenuupuneeksi. Jokainen askel painoi ja sitä halusi vain selvitä leikkauksesta, jotta pääsisi tähän tilaan, jossa nyt olen..Kotona. Rauhassa. Ei kiire minnekään.  Mutta se harmitus. Tänään, päivän myöhässä Juvan lehden julkistamisesta ,lähdin käymään postilaatikolla. Edelleenkään en käy kuin pari kertaa viikossa, sillä mahdolliset laskut ehtii ottamaan pari päivää myöhässä, ja torstaina tosiaan Juvan lehti päivä. Laatikolla tapasin lähinaapurini, emmekä olleetkaan nähneet kuin huhtikuussa sattumalta lenkin yhteydessä. Nykyaika on vähän sitä, että ei tule kohdatuks...

 Vieroitusoireita. Näin unta, että leikkasin hiuksia. Sitten unessa aloin suunnittelemaan itselleni uutta väriä päähän. Uudistushalua selkeästi näkyvissä. Unet ovat muutenkin joskus hyvinkin viihdyttäviä ja tuovat todellisuuteen erilaisia näkökulmia. Toisaalta joitakin unia ei haluaisi koskaan nähdä! Se kumma, miten ne vaihtelevatkin yöstä toiseen. Samoja ”filmejä” ei tarvitse katsoa, toisinkuin televisiossa tuli eilen taas samat jo kertaalleen nähdyt formaatit.  Olen miettinyt, mikä meitä johtaa tähän huonomuistisuuden kehittymiseen. Yksi asia voi olla se, ettei enää tarvitse muistaa tuttujensa puhelinnumeroita. Kaikki ovat tallessa puhelimella. Sitten, kun ne yllättäen sieltä häviävät, ne ovat todellakin hävinneet. Olenkin kampaamolla alkanut kysellä asiakkaiden puhelinnumeroa, jonka tarvitsen lähettäessäni heille sähköistä kuittia maksupäätteestä. Liian vähäinen uni tai stressistä johtuva huono uni lisää huonomuistisuutta. Et millään jaksa muistaa asioita ja saatat tehdä sa...

 Järjetön jännitys kulminoituu tähän torstaiaamuun. Olin leikannut iltapäivästä iltaan vielä hiuksia. Kotona odotti vielä siivoilua ja pesukone pyöri kiitettävästi iltamyöhään asti. Niinkuin yleensä elämä muutenkin, jää aina jotakin tekemättä . Astianpesukone jäi tyhjentämättä ja vaatteet kuivaustelineelle. Ennen leikkausta on monia huolia. Millä kyydillä operaatioon. Kuka tulisi yövahdiksi? Kuka hoitaa eläimiä, jos en itse pysty. Mihin saan lapseni aamulla hoitoon, kun Mikkelissä oltava klo 8! Kuinka saan hoidettua raha-asiat, etten ole konkurssissa leikkauksen takia. Lisäksi ikävä pelkotila leikkausta kohtaan. Jos ei ole leikattu kuin hiuksia, niin onhan se jännityksen paikka. On asioita minullakin, jota en mielellään tekisi . Benjihyppy on yksi niistä. Hyppy tuntemattomaan. Kun et itse voi vaikuttaa tapahtumaan, se pelottaa. Ajan mieluummin autoakin itse, jotta pystyisin ennakoimaan ja hallitsemaan tilanteen paremmin.Leikkauksessa pitää pystyä luottamaan toiseen ja uskoa kaiken ...

 Päivä alkoi tasan klo 6! Oli tunti aikaa juoksuttaa koira, syöttää lampaat, tyhjentää astianpesukone, keittää aamupuuro, johon mustikkasoppa keittää.. Ja tietenkin pakata laukku tulevaa valtuuston kapulanvaihtoseminaaria varten!  Edellisiltana oli tullut parannettua maailmaa tytön kummin kanssa, joka saapui tyttöjensä kanssa luokseni ystävällisesti tarjoten lastenvahti- ja elukoiden syöttöavun. Olin ollut täysin pulassa, koska kenelläkään tutullani ei ollut antaa aikaa ja apua tarpeilleni. Kuin taivaasta olisi tipahtanut tämä avun tarjoaminen kummin tullessa jokatapauksessa sunnuntaina kummityttönsä rippijuhliin. Eipä oltukaan nähty ainakaan yhteentoista vuoteen! Jo toinen ystäväni kesänä, kun aika on vähän lipsahtanut näkemisessä! Nämä elämän ” ruuhkavuodet” pyörähtävät liiankin nopeasti. Toisaalta on ollut hyvä, kun aika on kulunut nopeaan.  Nämä aikaiset nousut eivät tunnu hyvälle, kun etukäteen tietää päivästä tulevan vaativan ja joutuu kamppailemaan vireystilansa ka...

 On sunnuntaiaamu. Viikko on vilissyt silmissäni niin nopeasti, että taaksepäin on vaikeaa muistaa, mitä tapahtui minäkin päivänä. Tätä viikkoa voisi kuvata parhaiten kappale ” Daada daada”eli ”eilen oltiin Mikkelissä, huomenna en muista missä ..” paitsi minä en muista taaksepäin olleita tapahtumia ..”Kelataanpas”, sanoi Anssi Kela.. Maanantai oli tyypillinen ” perhehoidosta kampaamoon”- päivä. Sunnuntaina olin koittanut maksaa laskuja verkossa, mutta jälkeen kerran maksaminen verkossa tökki ja päätin poistaa koko ”oma vahvistus”- sovellukseni puhelimestani ja ladata uudelleen. Se oli virhe! Käyttäjätunnus ja salasana jäivät minulle mysteeriksi, enkä päässyt enää tiliäni stalkkaamaan, mikä mahtoi jäädä saldoksi.. Sen huomasin sitten kaupan kassalla, kun yritin maksaa ostoksiani katteettomilla kortillani..” tämä näyttää, ettei tilillä olisi katetta ja näin ollen hylätty”.. No niin! Mitäpä sitä selittelemään, otin toisen kortin ja siellä onnekseni oli.. olisi ollut vielä toisen panki...