Anne ja uskomattomat päivät

 On lauantai-aamu ja kello on yhdeksän. En muista nukkuneeni pitkään aikaan näin myöhään. Tytötkin vielä nukkuvat. Tänään on juhannuspäivä, joten kiirettä ei siis mihinkään. Eilen oli ja toissapäivänä ja sitä edellisenä, kiire. Keskiviikoksi oli luvattu ukkosmyrskyä. Se ”iskikin” kunnolla Juvallepäin. Oli minun kohdallani ensimmäinen epävirallinen kokoontuminen kunnanvaltuustosalissa. Etukäteen olin miettinyt pukeutumista sinne. Ajattelen, että paikka on tietyllä tavalla ”arvostusta herättävä” , eikä sinne voi ” lompsia” missä asussa tahansa. Nyt pääsen näkemään, kuinka toiset pukeutuvat, mutta kengät oli puolestani haastavimmat, kun jalkaan ei tätä nykyä satu mikä tahansa jalkine vaan leveälestinen on nykyään minun juttuni. Olin tyytyväinen itseeni, sillä en myöhästynyt kokouksesta. Tulin juuri sopivasti paikalle. Asettauduin rivin viimeiselle paikalle, josta saatoin tarkkailla toisten käyttäytymistä salissa. Kokous ei ehtinyt kunnolla alkamaan, kun rajuilma työntyi parvekkeen ove...

Heräsin unesta, jossa molemmat käteni ranteet oli leikattu ja puutuminen jäänyt leikkauspöydälle. Oli hyvä olla ja ajattelin, kuinka sitä ihminen tekee itselleen elämäänsä lisähaasteita pelkäämällä asioita etukäteen! Olin perhehoitajan tehtävissä ajallaan. Tämä työ sopii minulle hyvin, sillä se ei rasita minua fyysisesti juuri ollenkaan. Yhdessä tekemistä. Ruuan laittoa, kaupassa käyntiä ja nyt helteiden vuoksi ylimääräinen liikkuminen ulkona vältettiin. Hautausmaa on kuitenkin paikka, jossa voi vierailla myös helteellä. Mielihyvää tuotti myös itselle, että saatiin omaisen haudalle kukat laitetuksi ennen Juhannusta. Hautausmaasta on perhehoidon myötä tullut minullekin entistäkin tärkemämpi ja olen vieraillut vanhempieni haudalla jo nyt useammin kuin minään muuna vuotena. Tänään on äitini syntymäpäivä, joten tulee jälleen käytyä siellä synttäritervehdyksellä. Olin valmistellut paikallislehteen omia mietteitäni tulevana kunnanvaltuutettuna, vaan toimituksesta otettiinkin yllättäen yhteyt...

 Sunnuntaiaamu koitti. Päätin vielä sinnitellä sängyssä, vaikka valoisuus ja linnunlaulu herättävät väistämättä. On tulossa kuuma päivä. Yö on aikaa, jolloin aivotoiminta työstää asioita ja herätessäni kuvittelen saaneeni paljon hyviä ideoita aikaiseksi.  Olen kierrellyt perhehoitajan tehtävissä Juvan taajamassa. Täysin siis jalkautuneena ja avoimin silmin. Silmäni ovat kiinnittäneet huomiota puskiin, joka vaatisi kunnan puolelta raivausurakkaa. Löytyy paljon työttömiä ja nuoriakin, jolle voisi työtä tarjota.Sitä työtä kunnalla olisi tarjota hyvinkin paljon! Samalla, kun kävellessämme asiakkaani kanssa, tuli ajatus, että siellä puskassa voisi olla laiduntamassa lammas. Omasta puolestani voin sanoa, että kolme lammastani saa paljon aikaiseksi pienellä alueella. Lisäksi se lisäisi hyvää mieltä ja kiinnostusta tulla lampaita katselemaan. Syvennyttyäni aiheeseen vielä tarkemmin, meillähän on nyt Martti Talvela- kampus. Se taas tarkoittaa sitä, että Inkilän hovi nimenomaan on lampa...

 Joka ilta on mennyt valvominen yli puolen yön. Se alkoi näkymään jo viikon viineisessä työpäivän aamussa. Yö oli ollut rikkonainen jättäessäni yläkerran parvekkeen auki, niin koirat herättivät klo 3 haukkumiseen siellä. Piti mennä tsekkaamaan, näkyykö voroja.Ei näkynyt. Myöhemmin kuulin asiakkaalta, että saareen oli tullut karhukin, tiedä, oliko ääniä päästellyt. Kun pääsin takaisin vuoteeseen, alkoi hyvin kiusallinen ininä!! HYTTYNEN!!Alkoi olla yö pilalla. Varsinkin, kun käsien puutuminen tuntui jatkuvan ilkeällä pistelyllä. Ei hyvä!  Edellisaamuna olin laittanut puuron liedelle kiehumaan ja unohtanut sen täydelle teholle. Sunnuntain pannukakun polttamisesta ei ollut kulunut kuin kolme päivää, kun lenkillä ollessani kuulin aluksi naapurin tulevan perässä koirineen  ja kovensin menoa edessäpäin, jotta oma koira ei menisi tekemään pikkukoiran kanssa tuttavuutta. Sitten muistinkin kaurapuuron ja tein kesän tämänhetkisen ennätykseni juoksussa ja juoksin tennarit jalassa ke...

 ”Torstai toivoa täynnä”, kuuluu sanonta. Se taisi olla kohdallani juuri näin. Tiistaina oli tullut sähköpostiini viesti, jossa kerrottiin puoluetoverini lisä-äänistä, jolloin meillä olikin sama äänimäärä. Arvonta suoritettaisiin keskiviikkona 16.6. Hetkeä aikaisemmin olin vieraillut hautausmaalla perhehoitajan tehtävissä ja käynyt vanhempieni haudalla ikäänkuin kertomassa heille tästä suuresta kunniatehtävästä, jonka olin saanut kuntalaisilta hoidettavakseni. Nyt kaikki olikin katkolla. Oli tullut Facebookiin paljon onnitteluita ja alkoikin tuntua äkkiseltään, että kaikki olikin ollut unta. Enhän olisi uskonut tätä muutenkaan todeksi. Olisin ollut myös hyvin tyytyväinen varasijalle, jos se olisi minulle niin heti ilmoitettu. Sanonta kuuluukin” ei pidä haukata ennenkuin tipahtaa!”. Silti onnittelujen myötä uskoin paikkaani.  Alkoi jännittävä aika. Samaan aikaan minulla oli talkooväki paikalla mökinpurkuprojektissa. Ajattelin, että se olikin ollut minulla ainut varma asia, joka...

 Istuin pöytäni ääressä ympärilläni ihmiset, jotka olivat myös ehdokkaana KD:n puolueessa. Tajusin istuvani juuri samalla paikalla, kun sukulaiseni Paavo Ahonen syksyllä elokuussa soitteli, ” olisinko valmis lähtemään ehdokkaaksi KD:n riveihin?” Vastasin siltä istuimelta myöntävästi, sillä oli tunne, että halua olisi vaikuttaa asioihin, vaan oikeaa kanavaa on pitänyt etsiä. Tässä oli vastaus etsintöihini. Enhän minä todella uskonut läpimurtooni, vain siihen, että ” olen rikka rokassa yhteisessä sopassa!” Mietin sloukaniani ja se löytyi helposti ” Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta! Katselin ympärilläni iloista joukkoa, joka toinen toistaan ylistää ja puhuu nätisti. Oli niin suuri kunnia istua tämän porukan ympäröimänä....Minut tuntien, kiirehän sitä tuli valmistellessa iltaa. Kolme tyttöäni osallistui siivoamiseen enemmän ja vähemmän. Kun aloitin sotkemaan keittiötä aikomuksenani tehdä piimäkakkua, vanhempi tyttö kysyikin, milloinka ne vieraat minulle tulisivat? ”No, tänään tän...

 Eilinen ilta oli jännittävä. Nimittäin jääkiekon loppuottelu Suomi-Kanada. Olin kuunnellut ystävätärtäni, kuinka he iltaisin valmistautuivat poikiensa kanssa välieriin. Suomi oli pelannut hyvin tai vastustajat olivat olleet keskitasoa huonompia. Ainakin Ruotsin jääminen alkuerissä hämmensi. Näin ei ollut käynyt aikaisemmin historiassa. Mutta kuten sanotaan, ” kerta se on ensimmäinen”, tässä kävi nyt näin.  Nurmikko alkoi olla kolmekymmentä senttistä. Kuvitella saattaa, kuinka monta kertaa työnnettävän leikkurin alunen oli puhdistettava, koska kone meinasi tiltata useampaan otteeseen. Joku oli minulle vinkannut viitakkeen käyttöä, mutta en tiedä, kumpi se olisi kädelle haitallisempaa hommaa . Päätin urakoida joka päivä jonkun verran, että ehtisi käsiä lepuuttamaan ja lapsetkin kaipasivat huomiota. Finaalipelikään ei saanut minua irti nurmikosta vaan päästiin seuraamaan jännittävää trilleriä klo yhdeksän jälkeen illalla. Ja jopa olikin!! Aluksi yhdessä tyttöjen kanssa seurattii...

 Lauantai-aamu. Heräilen rauhalliseen valoisaan aamuun. Nyt ei niin kiire kuin on tällä viikolla ollut. Joka aamu suorittanut aamupuuron keittämisen ja juossut pienen lenkin koiran kanssa. Lampaat ovat osanneet aamupalalle avatessa heille ulko-oven. Kiltisti ovat kipittäneet myös takaisin navettaan huudettua niille aamupalalta pois. Kun elää eläimien ja luonnon keskellä, havainnoi eri asioita ympärillään ihan pakosti. Vaistot ovat valppaana myös ihmisellä ja sitä herkistyy kuulemaan ja jopa erittelemään linnun laulunkin, kuka siellä nyt visertää. Pajulintu ollut hyvin äänessä monessa paikoin. Toki ei peipponenkaan laululle ole hävinnyt. Kun kolme pääasiaa on kunnossa eli riittävä lepo, ravinto ja liikkuminen, pystyy vastaanottamaan ympäristönkin eri tavoin.  Lähipäivinä perhehoitajan tehtävissä olen tutustunut Juva miljööseen paremmin. Miettinyt, mitä kohteita täällä onkaan, jotka ovat itsellä jääneet vähemmälle. Ei ihmisellä välttämättä ole tarvetta matkata maailman ääriin nä...

 ”Jo joutui armas aika ja Suvi suloinen..” Vielä viime viikolla heittelin pökköä pesään ja ajattelin, että taidan ennättää polttamaan talven puut jo kesällä. Sen ajateltuani, tulikin naapurilta viestiä, että olisi puuta tarjolla isossa klapisäkissä. Tuovat kerralla kaksi säkkiä. On jo matkalla.. minä sitten odottelemaan toimitusta. Niin naapurin Tuomas tulikin poikansa kanssa oikein metsäkärrin kanssa. Kuinka kätevästi kävikin nostaa kassit metsäkärrin kouralla liiterin viereen. Ajatuksissani ajattelin, kuinka ihmeessä jaksaisin ne iltapuhteella pinota liiteriin. Oli todella tarpeen, mutta puhti alkaa olla äärirajoilla..  Perjantaina oli aika hermoratatutkimuksiin. Minulle tyypillisellä tavalla tuli jälleen kerran kiire Mikkeliin, eikä tilannetta helpottanut asia, että pikkutytölleni oli matkalla yltynyt järkyttävä pissihätä ja huuto oli sen mukainen. ”Pysäytä auto!! Kohta menee housuun !!” Yritin ajaa, minkä uskalsin. Olin ottanut matkalta ystävättäreni kyytiin ja melkein oli...